Kielijänne on ohut kalvo kielen alapuolella. Se kiinnittää kielen suun pohjaan ja vakauttaa kielen liikkeitä. Kielijänne on joillakin ihmisillä synnynnäisesti liian kireä, jolloin kielen liikkeet eivät pääse toteutumaan täydessä laajuudessa. Yksi kireän kielen näkyvä piirre voi olla "herttamainen" kielen kärki.

 

Kireä kielijänne on melko yleinen lievä rakennepoikkeama, joka voi vaikuttaa jo pienellä lapsella imemiseen ja myöhemmin esimerkiksi puhemotoriikan kehittymiseen. Toisinaan vaikkapa R-äännevirheen taustalla saattaa olla kireä kielijänne. Kielijänne voi vaikuttaa myös hengitykseen, nielemiseen, purentaan, lihastasapainoon ja jopa ryhtiin.

 

Kielijänteen arviointi

 

Kielijännettä voivat arvioida useat eri ammattihenkilöt, kuten puheterapeutti, lääkäri tai imetysohjaaja. Omaa tai lapsen kielijännettä voi tarkastella suuntaa-antavasti myös kotikonstein:

 

1. Asetu peilin ääreen hyvässä valaistuksessa.

2. Kallista päätäsi hieman taaksepäin ja avaa suu apposen auki.

3. Nosta kieltäsi ylöspäin sen verran kuin se nousee. Älä anna suun sulkeutua.

 

Nouseeko kielen kärki lähelle suun kattoa? Kielijänteesi on todennäköisesti normaali. Jos kielen kärki jää n. puoleenväliin suuta tai jopa alle puolenvälin, jänteessä saattaa olla kireyttä, joka voi haitata vaikkapa R-äänteen oppimista.

 

Puheterapeutti arvioi kielijännettä sekä rakenteen että toiminnan kautta: miltä kieli näyttää eri asennoissa, millainen on kielen liikkuvuus eri suuntiin sekä kuinka äänteet toteutuvat. Puheterapeutti ottaa huomioon kielijänteen vaikutuksen myös muihin suun ja kasvojen alueen toimintoihin, kuten nielemiseen ja hengitykseen sekä purennan kehittymiseen.

 

Kielijänteen hoito

 

Kireä kielijänne ei yksittäisenä löytönä välttämättä vaadi hoitoa. Mikäli sen yhteydessä kuitenkin esiintyy ongelmia puheessa (äännevirheet), syömisessä tai imetyksessä, kielen lepoasennossa, hengityksessä (suuhengitys, kuorsaaminen, uniapnea) tai purentaelimistössä (purentavirhe, narskuttelu, kiputilat), on hoitotoimenpiteisiin ryhtyminen yleensä suositeltavaa.

 

Kieleen voidaan saada jonkin verran toiminnallista liikkuvuutta oikeanlaisilla harjoitteilla. Puheterapiasta on usein apua, ja jonkin verran kireälläkin kielijänteellä voi oppia puuttuvan äänteen säännöllisellä harjoittelulla. Toisinaan kireä kielijänne kuitenkin edellyttää leikkaushoitoa ja leikkauksen jälkeistä kuntoutusta eli venyttelyä, hierontaa ja jumppaamista. Puheterapia on tärkeä osa leikkauksen jälkeistä kuntoutusta.