Tapaan monesti asiakkaita, joka ovat tulleet vastaanotolleni harjoittelemaan R-äännettä, mutta päädymmekin opettelemaan ensin L-äänteen. Asiakas itse (tai lapsen vanhempi) ei välttämättä ole edes hoksannut, että L puuttuu, sillä huomio on kiinnittynyt vain kimuranttiin R-äänteeseen.

 

L-äännevirhe eli tuttavallisemmin ällävika tarkoittaa sitä, että kieli on erilaisessa asennossa L-äänteen kohdalla kuin se yleensä suomenkielisten puheessa on. Tavanomainen suomen kielen L-äänne tuotetaan niin, että kieli nostetaan leveänä hammasvallille (ylähampaiden takana olevalle "hyppyrille"). Ilmavirta ja ääni kulkevat kielen laipeiden kautta ulos suusta. Suu on melko auki, ja leuka pysyy paikallaan L-äänteen kohdalla.

 

Melko yleistä etenkin aikuisilla ja isommilla lapsilla on, että kielenkärki jää L-äänteessä alas, jolloin L kuulostaa "pehmeältä". Tällöin taustalla saattaa olla kireä kielijänne. Pienemmillä lapsilla L saattaa korvautua J-, V- tai W-äänteellä. Muitakin variantteja on, ja L-äänne voi myös puuttua kokonaan. Poikkeava L saattaa tehdä puheesta hieman epäselvän kuuloista, etenkin jos kimpassa on muitakin äännevirheitä. Toisaalta persoonallisen L-äänteen kanssa voi hyvin elää elämänsä onnellisena loppuun asti ja kivuta vaikkapa presidentiksi.

 

L-äänteen arviointi kotikonstein

 

Esittelen nyt yhden tavan testata, onko oma (tai lapsesi) L-äänne tyypillisesti tuotettu. Testissä keskitytään siihen, miltä äänteen tuottaminen näyttää, ei siihen, miltä se kuulostaa. Silmät nimittäin ovat arviossa usein tarkemmat kuin korvat.

 

1. Asetu peilin ääreen hyvässä valaistuksessa.

2. Avaa suu melko isolle auki ja hymyile leveästi, jotta näet kielesi mahdollisimman hyvin.

3. Sano rauhallisesti muutaman kerran "ällä" ja "lää-lää".

4. Jos leuka lähtee liikkeelle tai et saa suuta pidettyä kovin auki, aseta hampaiden väliin n. 1,5 cm leveä tuki (esim. pyykkipoika tai oma peukalo) pitämään leukaa auki ja paikallaan.

5. Tarkkaile seuraavia asioita L-äänteen kohdalla:

a. Nouseeko kielen kärki ylös asti?

b. Pysyykö kielenkärki ylähampaiden takana piilossa, ei kuitenkaan hampaissa kiinni?

c. Onko kieli leveässä asennossa (suunnilleen yhtä leveä kuin ylähammasrivistösi)?

d. Jääkö kielen alaosa (verisuonet, kielijänne) näkyviin?

e. Peittyykö kielen päälliosa (makunystyrät) kokonaan?

f. Pysyykö leuka paikallaan ilman tukea?

 

Mikäli vastaus kaikkiin kysymyksiin on kyllä, äänne on todennäköisesti tuotettu tavanomaisella tekniikalla. Jos huomasit, että kaikki kohdat eivät toteudu tai et ole aivan varma, puheterapeutin konsultaatiosta voi olla apua. Puheterapeutti arvioi L-äänteen tuottotavan ja mahdolliset rakenteelliset esteet, kuten kielijänteen, sekä antaa tarvittaessa harjoituksia ja vinkkejä L-äänteen harjoitteluun. 

 

L-äänne kannattaa yleensä harjoitella ennen R-äännettä, sillä L on helpompi oppia, ja L-harjoitteiden kautta pystytään kätevästi vahvistamaan myös R-äänteen valmiuksia.